Menu:

• Etusivu
• Levy
• Julisteet
• Muu materiaali
• Kuvat
• Uutiset
• Linkit

Ilmaiskonsertti perjantaina 26.1.
Keikka soitettu, kiitos kaikille mukana olleille!
Juontajina Maria Järvenhelmi ja Tommy Lindgren!

Uskonnolliset aamunavaukset

tekstit: Johanna Koivisto

Tässä maailmassa ei ole ketään toista samanlaista kuin mä. Ja silti mä haluaisin välillä olla joku ihan muu. Näyttää joltain muulta. Lehtikuvissa ihmiset on kauniita, laihoja, menestyviä, rakastettuja, onnellisia. Ne saa kenet vaan ja mitä vaan ja kaikki tykkää niistä ja ne on suosittuja. Kaikki haluais olla niinku ne. Mut kuka siitä hyötyy, että mä pidän itteeni rumana ja läskinä ja huonona? Useimmiten kai mainoksilla halutaan myydä jotain ja niiden tarkoitus on herättää tyytymättömyyttä, että me ostettais lisää.

Pukeutumisella voi korostaa tai peittää sen, mitä sisällä on. Välillä tuntuu, ettei kukaan tunne yhtä outoja tunteita tai ajattele niin pimeitä ku mä. Oon ihan yksin. Toisaalta on aika hienoa, ettei oo ketään toista munlaista. Kenenkään toisen sormenjälki ei oo samanlainen, kukaan ei puhu samanlaisella äänellä kuin minä. Mut on luotu just tälläseksi. Mä oon hyvä ja arvokas, samoin noi kaikki toiset on ihan yhtä ainutlaatuisia. Jokaisen ajatukset ja tunteet. Ja kaikilla sama hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve. Tarviiko esittää olevansa jotain muuta tai jotain enemmän? Joskus sitä konttaa polvet ruvella ennenku oppii, mutta kai jokaisen täytyy tehdä omat virheet. Sun elämää ei oo kukaan toinen elänyt, sun tie on ihan sun oma. Ehkä julkkiksena eläminen ei olis kuitenkaan niin hohdokasta, kun kuvia photoshopataan ja koko ajan joutuis jännittämään, että tajuaako kaikki, etten oikeesti näytä siltä ku kuvissa. Kai kuuluisuus voi olla ihan karseetakin ja tehdä tosi yksinäiseksi. Koskaan ei tiedä kehen voi luottaa oikeasti ja kuka haluaa vaan hyötyä.

Mä oon vasta nuori ja mulla on koko elämä vielä edessä. Jokainen saa ihan ite ratkaista, miten käyttää ne kortit, jotka on jaettu. Välillä tuntuu tosi pelottavalta ajatella, että mä itse kannan vastuun. Toisaalta odotan ihan hulluna, että kun oon aikuinen, saan ite päättää mun omista asioistani. Ja sitten on niin paljon sellasta, mihin ei voi ite vaikuttaa mitenkään. Tää elämä on tosi haurasta ja hallitsematonta loppujen lopuksi. Miten maapallo pyörii, kuka tätä kaikkea liikuttaa? Mistä rakkaus tulee? Onko joku joka ei hylkää vaikka tapahtuis mitä? Kuka mä oon ja mikä on mun tehtävä tässä maailmassa? Jos oikein miettii, niin tää koko elämä on niin ihmeellistä, että voiko kaikki olla vaan sattumaa?

13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.		Psalmi 139, 13-16

tekstit: Johanna Koivisto

Rakkaus

Ihastus tuntuu koko ruumiissa päästä varpaisiin ja saa hymyilemään maailmalle. Kiitos Jumala siitä, että toit hänet elämääni! Kiitos että saan tuntea jotain näin suurta ja ihmeellistä! Varjele meitä ja varjele sitä, mitä meidän välillämme on.

Tunteet

Välillä vihaan kuin pimeä yö, välillä rakastan niin että sydän on pakahtua. Joskus kaikki on tiskiveden harmaata ja epätoivo saa hartiat lysyyn. Aina en edes itse tajua, mikä minua vaivaa ja miltä tuntuu, saati että osaisin kertoa siitä toiselle. Kiitos Jumala siitä, että pystyn tuntemaan. Opeta minua tunnistamaan tunteeni, etten mene lukkoon.

Kosketus

Kiitos Jumala, että olet luonut ihmiselle lämpöisen ihon ja tuntevan ruumiin. Toisen ihmisen sylissä meistä kasvaa ihmisiä. Kaipaus toisen lähelle jää meihin. Auta löytämään se ihminen, jonka lähellä on hyvä olla ja jonka kosketus tuntuu sydämeen saakka.

Seksuaalisuus

Kiitos Jumala, että olet luonut ihmiselle halun ja mahdollisuuden olla toista ihmistä lähellä. Odotukset, paineet ja vaatimukset tuntuvat pahalta. Auta minua rauhassa oppimaan, kuka minä olen ja mitä minä haluan. Anna maltillisuutta tutustua rauhassa häneen, jolle haluan uskaltaa antaa itseni kokonaan.

Sitoutuminen

Jumala, näyttää siltä, tässä maailmassa ei ole kovin trendikästä toivoa pysyvää suhdetta toisen kanssa. Säädöt, hoidot ja pelit saavat kysymään, onko edes olemassa aitoa rakkautta ja välittämistä? Silti toivon, että voisin löytää hänet, joka ei lähde pois, vaikka saisi tietää kokonaan, kuka minä olen.

Riidat

Jumala, auta minua olemaan sanomatta myrkyllisiä ja loukkaavia sanoja erityisesti silloin kun olen heikoilla. Varjele, etten haavoittaisi häntä ketä rakastan, vaikka tiedän hyvin, mikä häntä loukkaa eniten. Auta, että emme menisi hukkaan toisiltamme vaikeissakaan tilanteissa.

Sanat

Jumala, auta minua puhumaan ja löytämään oikeat sanat ilmaista, mitä tarkoitan. Opeta minua myös kuuntelemaan ja ymmärtämään, että toinen ei voi lukea ajatuksiani. Auta meitä sanomaan ääneen myös hankalia asioita. Kiitos siitä, että voin sanoilla helliä ja rakastaa.

Teot

Kiitos Jumala, että voin osoittaa rakkautta ja välittämistä monin tavoin, myös pienillä arkisilla asioilla. Tuntuu niin hyvältä saada tekstiviesti tai hellä kosketus kesken kiireisen päivän. Kiitos siitä, että saan pitää huolta hänestä, ketä rakastan. Auta muistamaan, että vain itseäni voin muuttaa, en toista.

Anteeksianto

Jumala, anna minulle voimaa pyytää ja antaa anteeksi ilman ehtoja. Unohtaminen on vaikeaa, auta kuitenkin pääsemään eteenpäin. Varjele kylmältä katkeruudelta ja tylyltä välinpitämättömyydeltä. Kiitos, että anteeksianto pyyhkii pois menneen ja saan aloittaa alusta.

Teksti: Minna Tuominen

- "Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa" Mark. 9: 42

Hanna oli mennyt jumiin - pahasti: Ajatus ei kulkenut, läksyt jäivät tekemättä. Rinnassa viilsi kipu ja kurkussa tuntui möykky. Päivä toisensa jälkeen tuntui valuvan käsistä. Hanna luuli tietävänsä mistä ikävä olo johtui. Tälle asialle hän ei yksinkertaisesti voinut mitään, asia olisi vain hyväksyttävä ja lakattava valittamasta kurjaa kohtaloa. Jore ei enää tykännyt hänestä., se oli outo eikä edes katsonut häntä kohti, kun koulun käytävällä törmättiin. Kunpa voisin elää niin, että kukaan ei hylkää minua, mietti Hanna. Aina tuli ystävien ja poikakavereiden ja kaikkien kanssa jotain outoa. Yleensä Hanna teki kaikkensa, että välit pysyisivät hyvinä. Hän oli valmis tekemään mitä tahansa

Hanna toivoi, että olisi nyt juuri vähän kovempi, vähän vähemmän tunteva. Hanna tunsi tällaisia teräshahmoja, jotka seisovat paikallaan järkähtämättä eikä mikään tuntunut horjuttavan suuntaan jos toiseen. Jore oli sellainen, samaan aikaan ikävä ja ihailtava.

Kun Jore oli tullut käytävällä vastaan, Hanna muisti, miten Jore oli häntä koskenut. Ensin ihanasti niskasta hyväillen, sitten vaativammin joka puolelle. Hanna ei olisi halunnut, mutta hän ei mitenkään uskaltanut vastustaa. Viimein Jore oli tunkeutunut Hannan sisään. Kyyneleet valuivat, kun hän muisteli sitä. Se sattui, hänen teki mieli huutaa, mutta hän puri kieltä ja antoi kyynelten valua. Huomasikohan Jore, että hän itki? Oliko se raiskaus? Hanna oli sanonut, ettei halua, mutta Jore vain jatkoi. Hänestä ei ollut vastustamaan.

Hanna istui huoneessaan lattialla lukitun oven takana. Äiti kolkutteli ovella.
- Olet sä lukinnu ittes sinne?, huuteli äiti.
- Oon, enkä jaksa avata, vastasi Hanna

Hannasta tuntui, kuin oven kahva olisikin oven ulkopuolella. Miten hän pääsisi lukitusta tilastaan eteenpäin? Voisiko tästä puhua jollekin? Kenelle? Salaa hän toivoi, että Jore tulisi ja kolkuttaisi, auttaisi häntä avaamaan oven, pyytäisi anteeksi. Hanna oli valmis antamaan anteeksi. Vai olisiko hän todella?

Hanna avaa huoneensa oven, kodin ulko-oven ja lähtee kävelemään ulos Tekisi mieli jutella Joren kanssa. Kuuntelisikohan se? Sydän tykyttää ja kädet hikoilevat, mutta möykkyä rinnassa hän ei enää jaksa. On jatkettava eteenpäin.

"Suurten ja pienten järkäleiden siirtoon, maansiirto Tanninen", lukee tiellä makaavassa pienessä mainoslapussa. Tämän järkäleen siirtoon ei edes Tanninen auta, miettii Hanna ja hihittelee vähän omalle ajatukselleen maansiirtofirman tilaamisesta Joren ovelle. Tämä järkäle rinnassa on yksin siirrettävä, mutta Hanna tietää ettei se yksin lähde. Kuka voisi häntä auttaa? Kuuleekohan Jumala?

"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan." Matt. 7: 7-8

Rukous:
Tule ihoni sisään, Jumala. Piirrä minut kämmeneesi, että muistaisin tarkoin, mitkä ovat ääriviivani ja osaisin koetella rajojani ja oppisin puolustamaan niitä. Tällä ruumiillani minä rukoilen sinua. Kuule minua! Aamen